Kuka peilistä katsoo minua?

Ruoka ja ravitsemus on yksi niistä asioista, joista saa ihmisten kanssa vääntää aina. Jokaisella ihmisellä, jokaisella asiantuntijalla ja valmentajalla on eri mielipiteet ja ohjeet. On vegaanista, ketogeenista, gluteenitonta, hajutonta, mautonta, mitä vielä? Uskallatko puhua ääneen ruokavaliostasi? Entä jos haluat testailla useampia juttuja, jotta löytäisit itsellesi parhaan tavan olla ja elää? Entä katsooko peilistä ihminen joka koet olevasi?

Mä heräsin muutama vuosi sitten siihen, että miten liikunta, kehonhuolto ja oikeanlainen ravitsemus ovat äärimmäisen tärkeitä jaksamisen kannalta. Lisäksi ne tekevät ihmeitä mielelle ja omalle kehonkuvalle. Olin jatkuvasti väsynyt, turvoksissa, lihoin ja laihduin. En tuntenut oloani miellyttäväksi kehossani. Aina kun joku otti valokuvan minusta, kauhistelin miten kamalalta näytän. En minä voi näyttää tuolta! Hiljalleen hiipineet muutokset oli tosi vaikea hyväksyä. Ystävät ja lähipiiri toistelivat samoja fiiliksiä, joten ajattelin sen olevan vain normaalia. ''Älä ala nipottaa'' tai ''Se on niin työlästä'' oli usein kuultu lause. Niin, asiat usein vaativat työtä.

Motivaatio on muutoksen avain.

Pari vuotta sitten päätin tehdä muutoksen. Muutoksen jatkuvaan tuskailuun. Sinä aikana olen edistynyt, ottanut takapakkia, pettynyt ja taas onnistunut. Vielä olisi monessa asiassa petrattavaa, mutta petraan kyllä. Puhelimen voisi heittää sivuun jo aiemmin illalla ja lukea kirjaa tv-sarjojen sijaan. Mennä aiemmin nukkumaan. Venytellä enemmän. Etenen pienin, mutta varmoin askelin kohti pysyviä muutoksia. Motivaatio on muutoksen avain.

Treenaamisesta puhuin hieman jo aiemmassa tekstissäni Mieheyden muotti. Olen kehittynyt sen parissa jo paljon ja se on vaikuttanut kehonkuvaani paljon. Viime aikana olen kuitenkin alkanut heräämään yhä enemmän ruoan tärkeyteen. Olen pescovegetaristi (syön pää-asiassa vegeruokaa, mutta myös kananmunia, maitotuotteita ja kalaa satunnaisesti). En syö roskaruokaa ja syön paljon kasviksia. Tällä kaavalla lihoin silti jatkuvasti. Jossain siis mätti ja päätin selvittää asian ravintovalmentajan avustuksella.

Ravintolavalmentaja Samuli teki minulle ruokavalion ruokapäiväkirjojen ja alkukartoituksen perusteella. Tavoitteena oli löytää minulle optimaalinen ruokavalio, joka lisää vireyttä, tehostaa kehon vioittunutta aineenvaihduntaa ja josta saan kaiken tarvittavan. Tuntuuhan se hullulta, että syömisestä on tullut niin vaikeaa. Kerron pian mitä muutimme ja mitä olen oivaltanut. Valmennusta on jäljellä vielä kuukausi. Nämä kuvat näyttävät millaisia muutoksia n. 8 viikossa on tapahtunut nimenomaan ruokavaliota viilaamalla. Aktiivisuustasoni on pysyneet suurin piirtein samoina, paljon kävelyä ja kuntosalia 2-3 kertaa viikossa.

Mitä mieltä olet, näkyykö olemuksessani muutoksia? Olossa huomaan ne ainakin!

En ollut ennen miettinyt makroja sen tarkemmin (eli rasvojen, proteiinin ja hiilihydraattien määrää). Huomasin nopeasti syöneeni aika paljon ''hyviä rasvoja'', koska nehän ovat hyväksi! Ja todella ovatkin, mutta rasva on myös energiatiheää, joten söin usein yli kulutukseni. Eli ehkei samaan annokseen kannata tunkea kaikki rasvanlähteitä pähkinöistä avokadoon ja öljyyn. Tällaisia suhteita olen oivaltanut! Myös proteiinin määrään olen kiinnittänyt nyt enemmän huomiota. Urheilevana nuorena miehenä proteiinin tarpeeni on hieman tavallista suurempi ja kasvissyöjänä siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Yksi mihin olen nyt myös herännyt on stressi. Elämäni on kiireistä, stressaavaa ja liikkuvaa. Treeniohjelmani olivat keväällä rankkoja ja olin treeneistä usein tosi kipeä. Tuntui, että treenit lisäsivät stressiäni. Stressitasojen ollessa korkealla ei elimistö myöskään polta rasvaa. Treenin ja ruokavalion pitäisi olla juuri sinun elämääsi sopivia.

Tässä kuva normaalista ateriastani tämän valmennuksen ajalta. Kuvassa kasviksia, mifusuikaleita ja pieni määrä pastaa. Proteiinin ja kasvisten määrä on selvästi suurempi pastaan verrattuna. Ennen annoksissani suhde oli juuri toisinpäin.

En himoitse enää herkkuja vaan himoitsen ravitsevaa ruokaa. Ja ystävät, älkää pelätkö, en ole loppuelämääni dieetillä.

Ravintovalmennuksesta on ollut hyötyä. Se on tuonut säännöllisyyttä ja rutiineja. Rutiinit muuttuvat hiljalleen tavoiksi. En himoitse enää herkkuja vaan himoitsen ravitsevaa ruokaa. Ja ystävät, älkää pelätkö, en ole loppuelämääni dieetillä. Nyt vain haluan löytää väsymyksen ja turvotuksen alta itseni joka koen olevani. Energinen, elämäniloa ja vauhtia pursuva nuori mies, joka haluaa turvata itselleen terveen tulevaisuuden. Joskus voidaan herkutellakin, mutta vasta sitten kun olen saanut peruspalikat kuntoon.

Jos nyt vielä kauhistelet peilikuvaasi, niin kysyn sinulta: mitä aiot tehdä seuraavaksi, jotta peilistä katsoisi juuri sinä? Anna aikaa, ole armollinen mutta ole valmis tekemään töitä. Se kannattaa. Lupaan sen.

-Ville